Selkeys valttia verkossakin

Tässä AOR-artikkelissa tietoliikenteen ja tietoturvan opettaja Harri Saarinen (TAMK) kertoo kokemuksiaan Digman käytöstä. Harri pohtii myös sosiaalisen median käyttöä tietoturvan näkökulmasta ja kertoo, millaiset verkkototeutukset ovat hänen mielestään toimivia.

Saarisen Harri

Harri Saarinen opettaa tietoliikennettä ja tietoturvaa Tamkissa, missä hän on toiminut tietojenkäsittelyn opettajana kymmenen vuotta. Harrilla on kokemusta myös yläasteen opettajan työstä. Lisäksi Harri toimii Tamkissa tuutoropettajana eli ns. valmentajana. Tämä on opetussuunnitelman uudistumiseen aikaan, vuonna 2005, käyttöönotettu opettamisen muoto, jossa keskitytään aiempaa enemmän nimenomaan opiskelijan henkilökohtaisten ominaisuuksien esillesaamiseen ja tämän ohjaamiseen lähinnä työelämässä tarvittavia taitoja ajatellen.

Harri vetää tietoturvakursseja, jotka ovat 75–100-prosenttisesti virtuaalitoteutuksia. Tietoliikenteen ja tilastomatematiikan opetus on enemmän lähiopetusta, tietoliikenteen materiaaleista tosin suurin osa on verkossa, kiitos Cisco-tietoliikenneyhtiön. Tietoliikennealan opetuksessa Harri hyödyntää lisäksi mm. wikipediaa, techdictionarya ja webopediaa. Myös tilastomatematiikan tehtäväsarjoja löytyy verkosta, esimerkkinä tilastokeskuksen hyödylliseksi havaittu Verkkokoulu.

Opettajan toimenkuva on Harrin näkemyksen mukaan muuttunut viime vuosina luennoitsijasta mukana tekijäksi.
”Nykyään vaaditaan, että opettajan persoona on enemmän pelissä, mikä onkin hyvä asia.”

"Ei se määrä vaan laatu" - pätee myös DIGMAan

VirtuaaliAMK:n oppimateriaalivaranto Digma on Harrille tuttu. Hän on etsinyt Digmasta muun muassa materiaalia tietoturvasta ja tiedonhallinnasta. Materiaalista on ollut jonkin verran hyötyä tietoturvaopetuksessa.
”Yleisesti ottaen kaikkea oppimateriaalia ei kuitenkaan koskaan saada esiin, koska sitä on niin paljon eivätkä ihmiset kykene etsimään sitä läheskään riittävästi kaikkialta. Tässä tarkoitan myös itseäni”, Harri pohtii.

Vaikka Digma ei ole vielä täysin valmis, sen idea on Harrin mielestä hyvä ja informaation jäsentely Digmassa on onnistunut. Jos Digmaan tulee jatkossa vielä paljon lisää materiaalia, sen jakeluun täytyisi Harrin mielestä etsiä jotain muuta ratkaisua, jotta Digma ei paisu liikaa.
”Täytyisi vaalia periaatetta, että Digman käyttö on selkeää, materiaaleihin pääsy helppoa ja palvelu nopeasti toimiva.”

Harri toivoo myös ketteryyttä materiaalien päivittymiseen. ”Olisi hyvä, että ajantasaista tietoa olisi aina saatavilla.”
Harri ilahtuikin kuullessaan, että Digman käyttöliittymään on tulossa parannuksia ja että käyttäjä voi mm. seurata materiaalin valmiusastetta.

”Amk.fi-portaalin kehitys on viime vuosina ollut muutenkin suotuisaa, joskin tekemistä vieläkin riittää. Jäsentelyt ja käytön rivakkuus on hyvä, tiedon haku ei vielä toimi kunnolla.”

Harri oli aikoinaan mukana VirtuaaliAMK:n tuotantorengastoiminnassa Tietoturva-renkaan koordinaattorina. Renkaan tuottamia materiaaleja löytyy Digmasta, mm. Tietoturvatyöpaja- ja Palomuuri-oppimisaihiot. Harri on myös innostanut kollegoitaan penkomaan Digman materiaaleja.

”Jos ollaan sidoksissa johonkin tiettyyn alustaan, materiaalia saadaan kyllä aikaiseksi, kun sitä tuotetaan yhdessä. Esimerkkinä voisi mainita Moodlen, joka on osoittautunut käyttökelpoiseksi ja johon opettajat tuottavat ahkerasti materiaalia. Mutta jos halutaan tuottaa mahdollisimman yleiskäyttöistä materiaalia, ei välttämättä saadakaan kenellekään mitään. ”Kenenkään intresseissä ei ole, että saataisiin jokin materiaali näkymään Suomen laajuisesti. Siinä kysymys, joka on vielä ratkaisematta”, Harri pohtii.

”On hyvä, että meillä on jo kokemusta materiaalin tuottamisesta yhteistyössä, jos jatkossa ammattikorkeakoulut siirtyvät jollekin yhteiskäyttöiselle alustalle”, Harri toteaa.

Tietoliikenne- ja turva-alalla materiaalien päivitysväli on 3–4 vuotta. Tietoturvassa perusasiat eivät kuitenkaan muutu. Menettelysäännöt eivät vanhene pidemmänkään ajan kuluessa, teknologiset innovaatiot sen sijaan vanhenevat 0,5 - 2 vuodessa.”

Harkiten sosiaalisessa mediassa

Sosiaalinen media ei herätä tietoturva-asiantuntijassa yksinomaan levollisia tunteita:
”Sosiaalisessa mediassa on paljon yksityisyyttä uhkaavia asioita, joita ei vielä ymmärretä. Sosiaalinen media on jäsentymätön, ja ihmiset saattavat joutua alttiiksi sellaisille asioille, joiden kanssa eivät haluaisi olla tekemisissä", Harri toteaa.

Esimerkiksi Facebookissa on varmasti asioita, joita ei vielä pystytä ennakoimaan. Helposti käy niin, että käyttäjä haluaisikin poistaa jonkin antamansa tiedon, mutta se ei ole enää mahdollista, koska tieto on jo levinnyt verkkoon.

"Onneksi Suomessa toimii kuitenkin vielä oikeusvaltion periaate: esimerkiksi kiistatapauksissa kaikkia osapuolia kuullaan ja kaikki puolet asioista kaivetaan esille, eikä anneta jonkin yksittäisen verkosta poimitun tiedon vaikuttaa asioihin liian yksipuolisesti. Myös kielialueemme pienuus suojelee Suomea sosiaalisen median haittapuolilta”, Harri pohtii.

Harri on kuitenkin sitä mieltä, että ajan myötä myös opimme suhtautumaan sosiaaliseen mediaan oikealla tavalla ja hyväksymme sen tosiasian, että sosiaalisessa mediassa kaikkia asioita ei pystytä hallitsemaan.

Verkko-oppimisesta ja sen tulevaisuudesta

Tietoliikenteen alalla oppimateriaalia on Harrin mukaan valtavasti ja siinä piilee tiedon sirpaloitumisen vaara.
”Tietoliikenteen opiskelijat ovat kovilla. Aiemmin alaa opiskelleilla on ehkä vähän helpompaa”, Harri pohtii.

Harrin mukaan opetuksessa ja oppimisessa ollaan menossa suuntaan, jossa kirjoja vierastetaan. Harrin mielestä kirjoilla on kuitenkin vielä paikkansa, esimerkiksi tietoturva-alalla on pakko käyttää kirjoja, koska opetusmateriaali löytyy niistä.

Tietoturvan verkko-opinnoissa tietty määrä kirjallista materiaalia, jonka pohjalta opiskelijat hakevat tietoa itsenäisesti, on osoittautunut toimivaksi malliksi.
”Nimenomaan tietoturva-alalla opiskelijoiden oppimistulokset ovat olleet parempia virtuaalitoteutuksissa kuin lähiopetuksessa”, Harri toteaa.

”Verkkototeutukset kannattaa pitää riittävän selkeinä ja helppoina toteuttaa, ja opiskelijoihin täytyy olla kontaktissa viikottain. Video voi olla vähäisessä määrin hyvä lisäväline, jos esimerkiksi halutaan hyödyntää ulkoisia asiantuntijoita. Videon tulisi kuitenkin olla konkreettinen, esimerkiksi tiedon hävittämistä voitaisiin havainnollistaa videon avulla. Digmaan voisi viedä tällaisia videonpätkiä, niille olisi varmasti käyttöä. Inhimillistä vuorovaikutusta videot ja muut virtuaalivälineet eivät kuitenkaan koskaan korvaa. Tekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä”, Harri summaa.

”Kun hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa, ei ole olemassa yhtä sellaista toimintapaa, joka olisi kaikkeen soveltuva. Kaikkia pedagogiikkoja tarvitaan, mutta niitä ei pidä hyödyntää liikaa, turhaan eikä väärin.”

Vahvuudekseen verkko-opettajana Harri mainitsee luontevan vuorovaikutuksen opiskelijoiden kanssa. Verkkosessioissa opiskelijoiden kanssa on jopa hauskaa.
”Verkkototeutuksissa opettajan täytyy kuitenkin olla varovaisempi kuin lähiopetuksessa, koska viestintä virtuaalivälineillä on erilaista kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen verrattuna: esimerkiksi väärinymmärryksiä saattaa syntyä helpommin. ”

Suhtautumisensa verkko-opetukseen ja sen kehittämiseen Harri kiteyttää ajatukseen ”Jos ei mitään uskalla, ei mitään voitakaan.”

Harria haastattelivat Helevirran Martti ja Korpelan Annina VirtuaaliAMK:n kehittämisyksiköstä.